Lahen uutisia

Maailma viettää tänään YK:n kansainvälistä lukutaidon päivää: lähes seitsemästämiljardista (70000000000) maailman ihmisestä 760 miljoonaa on edelleen lukutaidotonta, näistä 2/3 on naisia. Lapsista 72 miljoonaa ei pääse elämänsä aikana lainkaan kouluun.

Tilanne maailmassa on sukupuolisen tasa-arvon ja lasten kohdalla vielä kovin heikko: valtion rahan puute osoitetaan syyksi valtaosaan lukutaidottomuudesta. Köyhimmissä maissa lukutaidottomuus on suurta, rikkaissa maissa se on olematonta.

Lukutaidottomuus suuri ongelma

Mikael Agricola

Meillä täällä Suomessamme lukutaito perinteisessä mielessä on lähes 100%:n luokkaa. Kansansivistys, oppivelvollisuus ja hyvä kirjastolaitos ovat pitäneet huolta lukutaidostamme. Näennäisesti me suomalaiset elämme yhdessä maailman sivistyneimmässä valtiossa. Tosiasia on, ettemme jatkuvasti lisääntyvässä tekstitulvassa osaa käyttää lukutaitoamme: lukemisen ymmärtäminen on ihmisten yhteiselämän ja keskinäisen kanssakäymisen suurimpia haasteita.

Pari lahtelaisesimerkkiä

Parhaiten tämä uuslukutaidottomuus tulee vastaan suomalaisessa hallintobyrokratiassa, viime aikoina esimerkiksi Lahden kaupunkia koskevassa kaavatyöskentelyssä. Ranta-Kartanon alueen säilyttämiseksi kaikkien kaupunkilaisten yhteiskäytössä, harvinaisena maisemallisena keitaana oli tehty erittäin perusteelliset, tuhansien lahtelaisten mielipiteet huomioineet, huolella laaditut kuusi erillistä laajaa ja monisivuista valitusasiakirjaa. Me, joilla oli tilaisuus lukea nuo asiakirjat, hämmästelimme niiden seikkaperäisyyttä, monipuolisuutta ja suurta asiantuntemusta.

Lahden kaupunginhallitus enempää kuin Kouvolan hallinto-oikeuskaan eivät osanneet lainkaan lukea noita asiakirjoja saati oivaltaa, miten valtava ideoiden, perustelujen ja vakavien mielipiteitten sekä ehdotusten määrä niihin sisältyi: Ranta-Kartanon säilyttäminen kuntalaisten yhteiskäytössä oli saanut kaupunkilaiset tekemään pyyteetöntä, harkittua ja tärkeää suunnittelutyötä Lahden kaupungin parhaaksi. Kuntalaisten aliarvostaminen on noissa yhteiskunnan koneistoissa saanut laillisuus-nimisen leiman – viis veisataan yhteisvastuusta, kansalaisten mielipiteitten kunnioittamisesta ja keskinäisestä yhteistyöstä. Luetun ymmärtäminen on Lahden kaupungin ja Kouvolan hallinto-oikeuden byrokratiakoneistoissa hälyttävän kehnoissa kantimissa.

Jari Salonen ja Arvo Ilmavirta

Toinen päivän lahtelaispuheenaihe on Päijät-Hämeen koulutuskonsernin pienen ihmisen alistamisen räikeät, pitkään jatkuneet menettelytavat. Kauhistuttavaa on, etteivät yhteiset käyttäytymisperiaatesäädökset koske lainkaan konsernin johtoporrasta: eletään ja käyttäydytään mafian lailla. Vahvempi on heikommalle susi, valta on ainoa oikeus, valtaan pääsemiseksi kaikki keinot ovat käytettävissä. Hyi!

http://tarmon.vuodatus.net/blog/archive?&y=2010&m=08

Luetun, kirjoitetun ja sovitun ymmärtäminen on pelottavan monelle ylivoimaisen vaikeaa.

Vanhat autot täyttivät Lahden  kartanon pihan.

Hyisevän koleassa ja tuulisessa Lahden Taidelauantain syyssäässä tuhannet lahtelaiset näkivät, kuulivat ja ihastelivat ennenkokematonta. Vanhanajan linkku suikkalakkisine ja vekkihameisine rahastajineen asianmukaisen saföörin ohjaamana kuljetti halukkaita lahtelaisen menneisyyden merkkinähtävyyksille, arkkitehtuurisille herkuille huippuoppaitten asiantuntemuksella. Läheskään kaikki halukkaat eivät mukaan mahtuneet, useista linkkukierroksista huolimatta.

Muotinäytöksen menneen ajan glamouria

Lähes tunnin mittainen kavalkadi 1950-luvun elämänmenosta kahdeksanasteisessa syysviimassa ei parisatapäistä yleisöä kylmettänyt. Sydän ja mieli lämpenivät, aplodikädet läpyttivät innokkaasti mielen riemusta, bravohuudot kajahtelivat milloin Tapsa Rautavaaran, Lenitan, Armi Kuuselan tai peräti kymmenien maailmanluokan filmitähtien Brigitte Bardotin, Gina Lollobrigidan ilmestyessä upeine pukuineen, kampauksineen, meikkeineen Historiallisen museon punaiselle muotinäytösestradille.

Edessä Armi Kuusela, mikrofonin takana Lasse Kantola

Opettajatar 1950-luvulta (valokuva Maiju Saaren)

Eikä koko show olisi ollut mitään ilman verrattoman taitavaa johdattelijaa  Lasse Kantolaa, jonka tarinat ja kerronta olivat jälleen maailmanluokan hienointa asiantuntemusta, huumoria ja menneen ajan sympatiaa täynnä ja meitä yleisöä inspiroivaa hyvää viihdettä parhaimmillaan. Kaiken yltäkylläisyyden meille tarjosivat Diakoniainstituutin asiaan heittäytyneet opiskelijat sekä Koulutuskeskus Salpauksen kampaus- ja kosmetologilinjan opiskelijat upeilla luomuksillaan.

Raikas runokimara

Terhi Willman, Ulla-Maija Juutilanen ja Osmo Hokkanen   -verraton lausujatrio

Monen tapahtuman joukosta koin uljaimpana ja unohtumattomimpana Lahden kartanon pihalla raikkaan ja osaavan, hyvin mietityn ja harjoitellun, sopivan lyhyen runokimaran: suomalainen tasokas 1950-luvun runous mm. Tuomas Anhavan, Pentti Saarikosken, Eeva-Liisa Mannerin, Harri Kaasalaisen, Juha Mannerkorven, Maila Pylkkösen ja Viljo Kajavan teksteinä oli komeaa, sisältörikasta kuultavaa. Kolmen esittäjän yhteismeno oli raikulisti tuoretta, nautittavaa runon esittämistä.

Ei niin, ettenkö oudoksunut Ulla-Maija Juutilaisen jollakin tavalla vanhahtavaa, itsensä ulkopuolelle tyypiteltyjen henkilöhahmojen hieman ylivärikästäkin, silti hyvin eläytyvää tulkintatapaa – sinänsä tuttua 1950-luvun lausuntamatineoista. Vaan sitäkin raikkaampaa ja räiskyvää, pidättelemätöntä oli Terhi Willmanin ilmaisu, kuin runouden hurlumheita hellyttävimmillään, nautittavimmillaan. Osmo Hokkasen hersyvä, lämmin ja pieteettinen pienin nyanssein soljunut miehekäs lausujaosuus ankkuroi esiintyjäkolmikon runokoosteen kokonaisuudeksi, jollaista ei aikoihin Lahdessa ole koettu.

Lahden museot olivat yleisölle avoimet ja ne suorastaan pullistelivat kansanmäärästä. Lahden menneisyydestä kertovat lyhytfilmit, verrattoman hauska ja monta kaihoisaa kosketuspintaa esitellyt  muotinäytös 1950-luvun elämänmenosta, useat suomalaisen esittävän taiteen tapahtumat, torin esiintymislavat, lavatanssit, taidenäyttelyt, konsertit, esittelyt ja esitykset täyttivät kaupungin. Ei olisi päivän kulttuuriannin sisällöstä päätellen samaksi harmaaksi Arkilahdeksi uskonut!

Päivän ja tapahtumien järjestäjien mittava työ oli jälleen ihailtavan, kaikkien kaupunkilaisten nautinnoksi syntyneen kokonaisuuden takeena.

Oi mikä päivä!

http://www.lahdenkeskustaeheytys.fi/taidela10ohj.htm

Katsaus lahtelaislehdistön maakuntamme kuvataidenäyttelyihin menneen kesän ajalta hämmästyttää vieläkin: viikoittain neljättäkymmentä näyttelyä avoinna koko kesän taiteilijoiden teoksia esitellen. Ketä varten? Minkä tasoisia näyttelyt oikeastaan olivat? Paljonko ihmisiä niissä kävi, montako teosta näyttelyistä löysi tiensä meille kansalaisille?
 
Päivän uutiset tänään kertovat tuhansista koulutetuista työttömistä kuvataiteilijoista. Heidät on rekisteröity työttömyyskortistoihin ja he saavat työttömyyskorvausta. Valtion hallintokoneistot Opetusministeriön johdolla pohtivat kuvataidekoulutuksen pikaista supistamista.

Meillä Lahdessa Taideinstituutti ja Muotoiluinstituutti saivat jälleen menneillä viikoilla valtakunnallista, eivät lahtelaista, myönteistä huomiota: Opetusministeriö myönsi Muotoiluinstituutille ainoana taideoppilaitoksena huimat 160.000 euroa kannustusrahaa ja Lahdessa parhaillaan Muotoiluinstituutissa opiskelevat taiteilijat saivat Habitare –messuilla muotoilun ensipalkinnon (kilpailuun osallistui 110 työtä).

Muutama viikkoi sitten Lahdessa pidetyillä tiedepäivillä vieraili suomalaisen tieteen yliopistomaailman monitoimimies, kansleri Ilkka Niiniluoto. Päivillä puhuttiin avoimesti Lahden Muotoiluinstituutin siirtämisestä Aalto-yliopistoon.

Aila Seppälä ja Kari Salmi  taustalla Tiina Kivisen mezzotintotöitä

Lahtelaisittain on lohdullista, että Galleria Aila Seppälän syyskuun näyttelyn avaussanat esitti kaupunginhallinnon raskaansarjan edustaja Kari Salmi. Vaikka Salmi puhuikin nyt kaupunginhallituksen puheenjohtajan ominaisuudessa yksityisen gallerian avajaisissa, puheen sisältö taiteen merkityksestä oli kepeistä sanoistaan huolimatta kannustavaa. Laajentunut galleria sai näin epävirallisesti virallisen kuntahallinnon hyväksynnän.

Avajaisten yleisöä 2.9.2010

Eniten pelästyin näyttelyssä esiintyneen Grafiikkapaja Himmelblaun toimitusjohtaja Pertti Ketosen pitkää puheenvuoroa. Hän tunnustautui pelkästään kovanluokan taideyrittäjäksi, päätoimipaikat Tampereella, Helsingissä ja Retretissä. Hänen huomassaan merkittävimmät taidevedostaiteilijat saavat näkyvyyttä niin valtakunnallisesti kuin maailmanlaajuisestikin. Taide on Ketosen näpeissä pelkkää bisnestä ja yrittäjyyttä. Ketosen taiteilijatallista olivat  myös nyt avatun lahtelaisnäyttelyn taiteilijat. Tähänkö taide on tullut?

Pertti Ketonen

http://www.himmelblau.fi/

Nuoria eturivin taiteilijoita

Maija Albrecht Convallaria

Harvinaista oli myös Galleria Aila Seppälän näyttelyssä teoksensa esitelleet, valtakunnallisesti tunnustetut, verrattain nuoret taiteilijat. Vaikkei itse teoksissa ollutkaan mitään suurteoksia, tinkimättömän omaperäinen ilmaisu leimasi positiivisesti jokaisen taiteilijan.

                        Maija Albrecht

Maija Albrechtin työt ovat näyttelyn kiinnostavimpia: vanhoista  mustavalkokirjoista meille tuttujen kasvien luontaisten ominaisuuksien oppikirjamainen pikkutarkka paperille siirtäminen on johdattanut Albrechtin mielenkiintoisen, ainutlaatuisen kädentyön ja ajatuksen taiteelliseen ilmaisuun. Tarkalla ja huimalla kuivaneula- viivakäytöllään, avoimen valppaalla havainnoinnillaan taiteilija lataa valoilla ja varjoilla luontoaiheisiin teoksiinsa oman tasonsa: tunteensa ja mielleyhtymänsä. Töistä aistii vahvan tunnelman, oman kokemuksen ja ihmisen läsnäolon kuvien takana.

Jaakko Mattila Valoa kohti II

Jaakko Mattilan fotoetsaukset ovat esteettisesti näyttelyn kiehtovimpia: erikokoiset värilliset ympyrät ja niiden harppiteknilliset muotovaihtelut lähtevät Mattilan teoksissa nautittavaan vauhtiin ja eloon, miltei pyörryttävät katsojan hymykareiseen silmännautintoon. Pelkistetyt, ajattomat kuvat puhuttelevat ja antavat vauhtia katsojan ajatuksille.

Taru Innanen Kantaori

Taru Innasen puupiirrostöistä  Kantaori on sommittelultaan, omaperäisyydessään ja liikekieleltään poikkeuksellisen elävää ilmaisua, kaunista.

Janne Laineen töitä varjostaa näyttelyteosten ripustustekniikka, joka estää tarkempien ja kiinnostavimpien yksityiskohtien havainnoinnin ja löytämisen. Valokuvatekniikan tuottama kuva syövytettynä ja vedostettuna kuparilevyltä paksuhkolle paperille jää lasikiillon piiloon: kuvat näyttävät liiaksi yksitasoiselta värimassalta, syvyyden ja ulotteisuuden voi löytää vain tarkalla pinnistämisellä kehysten sisälle.

Tiina Kivinen on klassisen mezzotinton osaaja ja hänen ilmaisunsa on levollista, monimerkityksellisen leikkimielistä, klassista mustan ja vaaleiden värisävyjen vuorokeskustelua. Suuret kuvapinnat täyttyvät ensi näkemältä rauhallisen liikkeen ja elämän kokonaisvaltaiseksi harmoniaksi ja täydentyvät katselukertojen mukana moni-ilmeisiksi, mietityiksi yksityiskohdiksi.

http://www.kehystamogalleria.fi/

Huomenna 4.9.2010 on vuosittainen lahtelaisperinne - taidelauantai, linkissä sen ohjelma:

http://www.lahdenkeskustaeheytys.fi/taidela10ohj.htm

PS Lahti 30.8.2010

Tämän kirjoituksen alkuperäinen ilmestymispäivä on 16.8.2010. Kirjoitus on herättänyt jo tuhansien lukijoitten mielenkiinnon - useiden lukijoiden pyynnöstä toimitus siirtää sen tänään ajankohtaisuutensa vuoksi takaisin Lahen uutisia -juttujen ykköspaikalle.

Ihmisen elonkulku täällä on parhaimmillaan toisten ihmisten kohtaamista, ystäviä, työtovereita ja pyyteetöntä, vuorovaikutteista yhteistoimintaa. 

Sivistys ja etenkin sydämen sivistys alkavat olla kuitenkin kanssakäymisessämme yhä katoavampaa luonnonvaraa , sillä yhteiskunnan asettamassa jatkuvassa talouskasvussa, kilpailussa, tahtovat inhimillisyys ja hyvät tavat unohtua –  monet meistä alkavat muistuttaa eläintä: voimakkaamman oikeus ja ylivalta ovat hälyttävästi määräämässä kanssakäymisemme sisältöä.

Akateeminen sivistys, korkeakaan, ei tunnu käytöstämme auttavan, päinvastoin. Lohduttomimmillaan tuo pätemisen paine purkautuu työpaikoilla esimiehen vallanhaluna, alaisen alistamisena ja mitätöintinä.

Tämä juttu pureutuu epäkohtaan, joka työpaikoilla on varjostamassa jokapäiväistä ahertamistamme, mutta tuskin on kuitenkaan näin räikeällä ja julmalla, sadistisella tavalla totta monessakaan lahtelaistyöpaikassa.

1. Sihteerin paikan täyttäminen

Keväällä 2008 Sari Rivalli sai kuulla, että Päijät-Hämeen koulutuskonsernissa olisi toimitusjohtajan sihteerin paikka haettavana. Vaatimuksena oli korkeakoulututkinto.
Työpaikkahaastattelussa hän joutui sitten perustelemaan, miksi insinööri haluaa sihteerin tehtäviin eikä hae oman alansa töitä. Sarin aiempi työ oli projektien hallinnointia (Nokia, Tietoenator) ja prosessien ja toimintatapojen kehittämistä.

Sihteerin työssä voisi hyödyntää aiemmissa tehtävissä opittuja tietoja ja taitoja uudesta näkökulmasta ja soveltaa aiemmin opittua uusiin erilaisiin projekteihin ja muihinkin tehtäviin. Sari sai kuin saikin monesta paikkaa hakeneesta paikan. Hän astui onnellisena työpaikalleen elokuussa 2008.
Hänen työtehtäviinsä kuului toimitusjohtajan sihteerin tehtävät sekä tietokoneohjelmistojen hallinnointi, jonka vuoksi hänet nimitettiin ScoreCard-ohjelmiston käyttöönoton projektipäälliköksi jo samana syksynä.

2. Uusi työntekijä vakuuttui työpaikkansa arvoista

Sari Rivallista oli upeaa aloittaa työpaikassa, jossa oli kirjattu koko toiminnan ja henkilöstön arvot moneen kertaan erilaisiksi strategioiksi ja julkaisuiksi. Seuraavassa keskeiset Päijät-Hämeen koulutuskonsernin arvot:

Luottamus
Toimimme lakien, asetusten ja yhteisesti sovittujen pelisääntöjen mukaisesti. Olemme luottamuksen arvoisia. Edesautamme luottamuksen kehittymistä ja syventämistä eri toimijoiden välillä. Sitoudumme yhteisiin toimintamalleihin toista tukien ja huomioon ottaen. Toimimme taloudellisesti ja varmistamme työyhteisömme kehittymisen.

Avoimuus
Toimimme avarakatseisesti ja uudistushaluisesti. Keskustelemme asioista yhdessä. Annamme ja otamme vastaan rakentavaa palautetta. Otamme aktiivisesti selvää asioista sekä viestimme vastuullisesti ja johdonmukaisesti oikein kohdennettuna. Toimimme tosiasioiden perusteella ja tahdikkaasti.

Toisen ihmisen arvostaminen
Kuuntelemme avoimesti toista ihmistä ja tuomme oman mielipiteemme esille. Otamme huomioon yksilöt ja hyväksymme erilaisia toimintatapoja yhteisen tavoitteen saavuttamiseksi.

Sari Rivalli elokuussa 2008

”Miksi ihmeessä

tietoliikenneinsinööri

haluaa

sihteeriksi?”

- On ilo tulla töihin, toteaa Sari Rivalli uudessa työpaikassaan

Päijät-Hämeen koulutuskonsernin toimitusjohtajan sihteerinä.

Työvoimahallinnon muutosturva auttoi Saria löytämään uuden työn

irtisanomisen jälkeen.

http://www.te-keskus.fi/public/download.aspx?ID=13710&GUID=%7BF87FCA44-AA5E-445B-A045-D8B904CEBDF6%7D

Tammikuussa 2010 Sarin esimies, Päijät-Hämeen koulutuskonsernin toimitusjohtaja Arvo Ilmavirta kirjasikin kehityskeskustelulomakkeeseen: ”Hyvä lähtö yhteistyölle. Jatketaan samaan tahtiin myös vuonna 2010." Miltei puolitoista vuotta oli sujunut hyvin.

Arvo Ilmavirta

3. Eipä Sari arvannut, minkälaisen yksinvaltiaan alaiseksi hän joutui

Lahden kaupungilla on puolitoista vuosikymmentä ollut ruokittavana käenpoikanen oman pienen pesänsä suojissa. Tuon poikasen taipumus on ollut vuosi vuodelta kasvaa pesässä ylivoimaisesti suurimmaksi ja työntää vakituiset pesän asukkaat alas väkivoimallaan.

Päijät-Hämeen koulutuskonserni on tuo Lahden viimeaikoina surullisen kuuluisaksi kehittynyt käenpoikanen. Alkuaan Lahden ammattikoulusta kasvanut, sittemmin Lahden kuuluisat Lahden taideinstituutin ja Lahden muotoiluinstituutin nielaissut, ammattikorkeakoulun ja Tuoterenkaan sekä eräitten lukioitten yhteisorganisaatioksi pöhöttynyt katto-organisaatio käsittää yli12000 opiskelijaa ja runsaat 1650 palkattua työntekijää. Työntekijöistä hieman yli puolet on opetushenkilöstöä – sinänsä outoa keskeisiltä tehtäviltään opetukseen liittyvässä konsernissa.

Merkittävän monimiljoonaisen kiinteistömassan tämä konserni on saanut ilmaiseksi Lahden kaupungilta, pienen osan Suomen valtiolta ja lähikunnilta.

4. Oma etu tärkein

Alkuaan yhteiseksi hyväksi tarkoitettu hallintobyrokratia on ajautunut Päijät-Hämeen koulutuskonsernissa sen johtavien toimihenkilöitten oman edun tavoitteluksi, yhteinen hyvä ja konsernin moneen julkaisuun kirjatut arvot ovat tipotiessään. Lahden muotoiluinstituutin alasajo, konsernin toimitusjohtajan jatkuva ala-arvoinen käytös, huutaminen alaisilleen - ylemmilleen, kaupunginjohtajillekin, alaisten pelottelu, perusteettomat irtisanomiset tämän tästä, oudot virkanimitykset ilman yleistä hakua ja oman taloudellisen edun tavoittelu ovat nykypäivänä vertaansa vailla olevia ilmiöitä, joita ei aito kansalaisyhteiskunta kestä.

Yksin konsernin mielivaltaisesti irtisanotuista henkilöistä on paraikaa vireillä neljä eri oikeusjuttua, lisää on tulossa – ja niin kuin arvaamme, toimitusjohtaja itse käy oikeutta meidän koulutusmäärärahoiksi tarkoitetuilla verorahoillamme, irtisanotut omasta tyhjästä rahapussistaan.

- Mitä mieltä olette siitä, että toimitusjohtaja Arvo Ilmavirta (Sdp) ja konsernin hallituksen puheenjohtaja Jari Salonen( Kok) puolisoineen matkustivat kuluneen kevään kukoistavaan Pariisiin 4.-8.5.2010 neljäksi päiväksi ilman mitään matkasuunnitelmaa. Tivattaessa matkan tarkoitusta toimitusjohtaja kertoi tavanneensa siellä Kirsi Lindroosin, pari vuotta sitten opetushallituksen pääjohtajapaikalta syrjäytetyn demarinaisen. Lukijani voi tietenkin kysellä, eikö tapaaminen täällä Suomessa olisi ollut helpompaa, huomattavasti halvempaa ja mitä nuo puolisot virkamatkalla tekivät.

- Viime vuoden tammikuussa 13.-22.1.2009 samat miehet puolisoineen tekivät peräti 10 päivän matkan Vietnamiin. Suunniteltua, virallista matkaohjelmaa oli 4 päivää. Mitään raporttia, selvitystä matkoista ei ole tehty, mutta kulut konsernihallinnolta viimeisen päälle veloitettu.
- Entä kevään seminaarimatka Lappiin 27.-31.3.2010. Ammattikorkeakoulujen seminaarissa tarjottiin seminaaripäivinä 2 ateriaa/päivä. Ohjelmaan liittyvä ateriointi vaikuttaa aina osallistujan päivärahaan - se on puolet täydestä päivärahasta. Ilmavirta kuitenkin nosti seminaarista täydet päivärahat ja pyysi vielä lisäämään seminaarimatkaansa yhden ylimääräisen päivän.

- Entä hankintakynnyksen ylittävät ostot? ScoreCard-ohjelmisto hankittiin ilman mitään kilpailutusta, vaikka olisi ollut kilpailevia, parempia ja edullisempia ohjelmistoja.
Asiakkuusjärjestelmän (AHA) ja osaamisen ja johtamisen järjestelmän (OJO) hankkeiden käyttöönottokustannukset ovat satojatuhansia euroja. Oliko koulutuksen järjestämisen kannalta ohjelmistojen hankkiminen lainkaan tarpeellista?

Nimitysesimerkkejä

Työhyvinvointipäällikön nimittäminen

Työhyvinvointipäälikkö valittiin syksyllä 2008. Hakijoita oli useita. Koulutusvaatimus oli korkeakoulututkinto ja usealla hakijalla oli tuo vaadittu koulutustaso. Työhyvinvointipäälliköksi valittiin Jarmo Kröger, joka koulutukseltaan oli teollisuusvartija.

Asiakkuuden hallintajärjestelmän projektipäällikkö (Mari Rosberg) ja ylennys asiakkuuspäälliköksi (puolen vuoden päästä) sekä projektipäällikkö (Merja Helminen) ilman mitään projektia nimitettiin ilman hakua.

Myös Sarin jälkeen nimettiin toimitusjohtajalle uusi sihteeri (Tuula Vaskelainen), joka on merkonomi, vaikka tehtävän vaatimustaso Sarin hakiessa paikkaa oli korkeakoulu. Tätäkään virkaa ei julistettu haettavaksi ja palkkakin on huomattavasti Sarin palkkaa korkeampi.

Työehtosopimusten vastaisia ja lainvastaista toimitusjohtajan menettelyä Ilmavirran sihteeri Sari  jo vastuullisen viranhoitonsakin velvoituksella  syystä ihmetteli. Niin mekin.

5. Tapahtumat etenevät nopeasti - potkut sihteerille

ScoreCard lomakemallistoa

Myöhemmin keväällä Sari Rivalli pyysi esimiestään tarkistamaan palkkaansa, koska ScoreCard-ohjelmiston projekti oli osoittautunut luultua laajemmaksi ja vaativammaksi.

27.4. Ilmavirran kanssa käydyssä neuvottelussa Sari  perusteli palkankorotusvaatimustaan myös sillä, että vastaavat projektipäälliköt saivat konsernissa häntä korkeampaa palkkaa, vaikka Sarilla oli lisäksi hoidettavana myös toimitusjohtajan sihteerin tehtävät.

Ilmavirta totesi, ettei aio korottaa palkkaa, koska se vääristäisi sihteerikunnan palkkausta. Samalla hän toi esiin suuttumuksensa siitä, että Sari oli keskustellut palkastaan muiden työntekijöiden kanssa.
Keskustelun aikana Ilmavirta alkoi voimakkaasti moittia Sarin toimintaa. Hän kertoi yllättäen olevansa tyytymätön Sarin sihteerin työhön, projektityön Sari hänen mukaansa oli hoitanut moitteetta. Sari pyysi Ilmavirtaa selventämään tyytymättömyyden syitä. Ilmavirta totesi, että hänen mielestään kemiat eivät käy yhteen ja hän haluaa siirtää Sarin tietohallintoon.

Arvolla omat arvot
Keskustelussa Ilmavirta toi useaan kertaan esiin, että Sari ei saa kertoa keskusteluista kenellekään, kukaan ei saa nähdä tai kuulla, että hänen ja Sarin väleissä on ongelmia, koska se vaarantaisi toimitusjohtajan maineen. Ilmavirta kertoi hoitavansa Sarin siirron tietohallintoon kahden kesken tietohallintojohtaja Tuulikki Kallion kanssa, jotta siirto näyttäisi Ilmavirran kannalta hyvältä. Ilmavirta kielsi Saria osallistumasta osaamisfoorumiin sekä kysymästä uusia tehtäviä konsernin sisältä.
Sari oli järkyttynyt ja koki Ilmavirran käyttäytymisen uhkailuna.

6.5. Sari kävi keskustelun henkilöstöjohtaja Lena Siikaniemen, työhyvinvointipäällikkö Jarmo Krögerin sekä työsuojeluvaltuutettu Manne Anttilan ollessa paikalla. Lena Siikaniemi ilmoitti keskustelevansa kahden kesken Ilmavirran kanssa. Muutama päivä tämän ryhmäkeskustelun jälkeen Sari sai yt-neuvottelukutsun.

19.5. yt-neuvottelussa olivat edellisen neuvotteluryhmän lisäksi paikalla Arvo Ilmavirta, palvelussuhdevastaava Pekka Nikulainen, tietohallintojohtaja Tuulikki Kallio sekä pääluottamusmies Jorma Lehtinen.

Keskustelun aiheeksi ilmoitettiin Sarin työtehtävien uudelleenjärjestely, puhetta johti Siikaniemi. Keskustelun edetessä molemmat osapuolet totesivat, että osapuolten kannalta olisi parempi löytää Sarille uusi tehtävä konsernin sisältä, tietohallinnosta.
Tällä kohtaa puheenjohtajana toiminut Lena Siikaniemi pyysi työnantajalle taukoa. Tauon jälkeen työnantaja ilmoitti tavoitteekseen irtisanoa Sari ja hänen työvelvoitteeensa katsottiin päättyneen saman tien. Pääluottamusmies Lehtinen pyysi pöytäkirjaan merkittäväksi, ettei syytä irtisanomiseen ole todettu. Sarilta otettiin pois työpaikan avaimet ja oikeudet kaikkiin järjestelmiin ja hänet poistettiin työpaikalta.

26.5. henkilöstöhallinnon toimesta järjestettiin yt-neuvottelu. Työnantaja luovutti Arvo Ilmavirran viranhaltijapäätöksen, jossa todettiin Sari Rivalli irtisanotuksi. Työsuhde päättyi 27.6.2010.

Sari tiedotti työtovereilleen sähköpostilla irtisanomisestaan. Työtoverit ottivat Sarin irtisanomisen järkyttyneenä vastaan. Pelkoa lisäsi vielä se, että toimitusjohtaja Ilmavirta kävi Sarin sähköpostin saaneiden ihmisten luona tenttaamassa, mitä he olivat Sarin kanssa puhuneet. Ilmavirta antoi heille myös ohjeet siitä, mitä ja kenen kanssa he saavat asiasta jatkossa keskustella ja pyysi ilmoittamaan Sarin mahdollisista yhteydenotoista itselleen.

6. Kokoomus ja Sdp

Tässä tuttu näkymä lahtelaisille: takanamme ovat teatteri ja kirjasto. Edessä etuvasemmalla on uljas kerrostalo ja oikealla koulutuskonsernin Fellmanin lippulaivakiinteistö, jonka huipulla jälleen näkyvät rakennustelineeet ties kuinka monennen kerran muutaman vuoden sisällä. Rahaa jatkuvaan rakentamiseen tuntuu löytyvän!

Kokoomuksen - Sdp:n tässä jutussa esitetty yhteistyö ei ole uutta. Jo 1960-70 -lukujen taitteessa tämä upea kerrostalo ihmetytti lahtelaisia, kun sen asukkaiksi ilmaantui kyseenalaisia köyhiä: talo on nimittäin arava-talo ja mm. juristit Juhana Kurki-Suonio (Kok) sekä kaupungin pormestari Hans-Olof Walamies (Sdp) saivat ostaa tästä talosta suuret aravahuoneistot.

Sittemmin Arpo Heinonen (Sdp) ja Heino Avikainen (Kok) jatkoivat kaupungin luottamustoimissa puolueitten yhteistyötä ja nuijivat päätöksiä vuositolkulla muista poliitikoista piittaamatta.

Koulutuskonsernin ja Lahden kaupungin välinen Kok-Sdp toimi pitkään Arpo Heinosen (Sdp) ja Hannu Himasen (Kok) välisenä, kunnes Jari Salonen (Kok) ja Arvo Ilmavirta (Sdp) ottivat tuon menettelytavan omakseen. Näin sitä ollaan luottamuksen arvoisia.

Lahden konserttisyksy alkaa kevyesti mutta kunniakkaasti. Sinfonia Lahti & Lauluyhtye Rajaton konsertoivat kolmena iltana peräkkäin ja vastaanottavat jälleen monivuotisesta yhteistyöstään platinalevytunnustuksensa.

Lauluyhtye Rajaton: Essi Wuorela (sopraano), Virpi Moskari (sopraano), Soila Sariola (altto), Hannu Lepola (tenori), Ahti Paunu (baritoni) ja Jussi Chydenius (basso)

Lauluyhtye Rajaton ja Sinfonia Lahti konsertoivat loppuunmyydyin salein Sibeliustalossa 26.-28.8.2010. Pop-musiikin hienoimmat kappaleet sisältävälle konsertille on annettu nimeksi The Best of Sinfonia Lahti & Rajaton, Vol. 2. Kapellimestarina on Jaakko Kuusisto.

Piskuiselle lahtelaisjoukolle oli lohdutukseksi loppuunmyytyjen salillisten tuskaan järjestetty ilo livahtaa maailmanmaineisen kaupunginorkesterimme ja rajattoman suosion saaneen ensemble-Rajattoman kenraaliharjoitukseen: paikaksi oli meille varattu Sibeliustalon ylin peräparvi.

Ja ei siinä mitään: kuuluvuus oli huippuluokkaa, valoshowt maailmannähtävyyttä ja musiikillinen anti elämyksellisintä kevyttä kotimaista ja maailmanmusiikkia moniin aikoihin, tulkinnat  ja lavashow sykkivimmillään, tunnelmallisimmillaan, vauhdikkaimmillaan, sovitukset ja yhteismusisointi maailmankolkkamme osaavinta, herkkua! Saimme heittäytyä estoitta taiteen maailmaan.

Jo pelkästään Love of my life (Gueen:Mercury/Kuusisto)  sopraano Essi Wuorelan tulkintana kera Jaakko Kuusiston viulun romanttisten värisävyjen ja Lenni-Kalle Taipaleen  tarkoin nyanssoiduin pianosäestyksin  oli musiikkikokonaisuus, jota voisi vilpittömästi kuvailla jumalaisen kauniiksi kevyenmusiikin arvokoruksi.

Vanhempi suomalaispolvi sai kuulla mielimusanaan pari suomalaiseuroviisua: Marion Rungin ohjelmistosta napatun Tipi tii, tipi tii. (Tuomisaari/Salo)  sekä Katri Helenan bravuurihitin Katson sineen taivaan (Siitonen/Salmi/Fagerlund). Lämminsävyinen, yhtyeen monipuolinen basso Jussi Chydenius oli letkeän eläytyvänä Tipi tiin soolo-osuudessaan.

Rajattoman Beatlesit, Abbat ja tietenkin Queenit olivat koko ohjelmiston selkärankaa, tuttua ja taattua yhtyeen tavaramerkkiä. Oma kroppani ja psyykeni retkahti lopullisesti antautumaan hurmiollisen hienoon Abba-tulkintaan Money, money, money (Andersson /Ulvaeus/Kuusisto).

Rajaton -sextetti koostuu persoonallisista, äärimmäisen musikaalisista taiteilijoista, joiden yhteistulkinta on ainutlaatuisen nautittavaa: yhtyeen yhteissointi on monivivahteista, jäljittelemättömän omaväristä, tarkkaa mutta silti rentoa.

Itse nautin eniten pelkän lauluyhtyeen a-capella tulkinnoista. Ne maistuivat korvaani hurmaavalta kevyeltä musiikilta, esitystapa luontevalta showlta, jonka olisin halunnut myös täysin akustisena kuulla sekä nähdä.

Jaakko Kuusiston hyvävaistoisesti tehdyt sovitukset ja innostava musiikinjohto olivat jälleen nautinnollisen kokonaisuuden varma tae.

Piippuhyllyhuomio

Joskus piippuhyllyllä tällaisesta asiantuntemattomasta taidenautiskelijasta ihan vähän tuntui koko sinfoniaorkesterin ja lauluyhtyeen musisointi liian hälyisältä, erittelemättömältäkin - olisiko äänentoistolaitteitten ja maailmankuulun huippuakustiikan yhteensovittamisessa vielä jotakin säätämistä ainakin piippuhyllylle saakka.

Konsertin kokonaistoteutuksessa mukana:

Sinfonia Lahti & Lauluyhtye Rajaton

Lasse Kantola ohjaus, Lenni-Kalle Taipale piano, Jari Nieminen kitara, Lauri Porra basso, Jaska Lukkarinen rummut

Varsinaisen esityksen puvustus Riia Lampinen, kampaukset ja meikki Merja Torri

Äänitekniikka:Ilkka Herkman, Julius Montonen, Samppa Rinne Valoteknikka: Aki Helminen, Simo Haakana, Eero Harden,Sibeliustalon käyttöpäälikkö Jukka Kaunisto

 http://www.rajaton.net/fi/etusivu/

Monelle maamme teatterille on muodostunut käytännöksi esitellä yleisölle tulevan näytäntökauden ohjelmistoa: tilaisuuksiin on yleensä pieni pääsymaksu tai paikkakunnan jonkin yrityksen sponsorointi. Lahdessa valtalehtiyritys tarjosi tämän tilaisuuden, tosin ilmaisliput piti noutaa etukäteen lehden kaupunkitoimipisteestä, vaikkei niitä ovella kukaan tarkistanutkaan.

Tulevan näytäntövuoden esittelyssä tällaista teatterifriikkiä jäi kaivelemaan pari asiaa. Teatterinjohtaja Maarit Pyökärin sydämellinen innostuneisuus teatterinsa mahdollisuuksista oli nautittavaa puhetta. Käytännössä vain itse esitykset tahtovat liian usein kuitenkin antaa mainossanojaan latteamman toteutuksen. Odotusten ollessa liian korkealla, pettymykset tulevat helposti – teatteri kun on tuollaista, Pyökärin sanoin, silmänräpäystaidetta, josta yksi pienikin elämys voi jäädä vaikuttamaan tai aiheuttaa pettymyksen.

Leena Kokko-Saukkonen ja Tapani Kalliomäki
Omana valikointina jään odottamaan vain pienen Aino-näyttämön mielenkiintoista kanadalaisen Morris Panychin näytelmää Täti ja minä - vanhasta tädistä ja hänen sisarenpojastaan. Se tuntuu olevan täynnä mustaa huumoria, yllättävyyttä ja ajankohtaisuutta jokaisen suvun tarinaan nivoutuen.

Ohjaaja Olka Horila näyttelijöineen

Pienen näyttämön Kenneth Grahamen satukirjaklassikon Kati Kaartisen näytelmäsovitus Kaislikossa suhisee taitaa muodostua sellaiseksi tavanomaisen  turvallisesti sählääväksi lastenteatteriksi, jonne kyynikonkin sietokyky juuri ja juuri kestää mennä. Tosin Olka Horilan ohjaaman esityksen näyte yleisölle oli aikalailla mekaanisten välineitten kulissoimaa näennäisteatteria - toivottavasti esityksen ja tekstin pääteema ystävyydestä kantaa kuitenkin nähtyä sekavaa esittelyshowta pidemmälle.

Ohjaaja Bona = Pentti Kotkaniemi ohjattavineen

Suuren näyttämön Mikael Niemen tekstin pohjalta valmistunut Populäärimusiikkia Vittulajänkältä, tuo ruotsalaiseen ympäristöön sijoittunut, isien ja poikien kasvukipukertomus ja tarina pienen yhteisön uusista unelmista musiikin ja sen tekemisen muodossa: musiikin pitäisi antaa mahdollisuudet ryömiä ulos pienistä, ahdistavista viitekehyksistä. Innostuneen ohjaaja-sovittaja Pentti Kotkaniemen esittely oli nähtävyys: samanlaisessa murrosiässä, innostuneena, vakuuttuneena näytelmän vetävyydestä Kotkaniemen esittely oli mahdottoman hauska ja sinänsä jo esitys.

Mustalaisleiri muuttaa taivaaseen ohjaaja Tiina Brännaren avulla

Suuren näyttämön kassamagneetiksi teatteri on kaavaillut Jevgeni Doganin,  Gorkin tekstiin säveltämän musikaalin Mustalaisleiri muuttaa taivaaseen.Tämä jo vuosikymmeniä suomalaisteattereitten lavoilla pyörinyt elokuvaversion laihempi muunnos kiinnostanee kauniita pukuja ja liehuvia tanssihelmoja odottavia teatterinkävijöitä.

Paikallaolijat saivat vielä kuulla näytteen lämpiöön valmistuvasta musiikkiohjelmasta, nähdä teatterin pari uutta taiteilijakasvoa ja kuulla lyhyen, hieman hälläväliätyylisen esittelyhaastattelun Ragnar Strömbergin tulevasta Suomen kantaesityksestä Ampiaiskesä.

Vanhaa, edelliseltä näytäntökaudelta jatkavaa ohjelmistoaan Lahden kaupunginteatteri esitteli varsin sekavilla ennakkovideoillaan (trailereillaan). Tuskinpa hienoa Sofi Oksasen Puhdistus-näytelmää  ja sen komeaa lahtelaistulkintaa tuon sekavammin voisi esitellä.

Lopuksi tämä ennakkoesittelytilaisuus kilpistyi halpatarjoukseksi. Tilaisuudessa mukana ollut yli parisatapäinen yleisö oikeutettiin välittömästi esittelyn jälkeen lunastamaan kaksi lippua yhden hinnalla lippuluukulta. Itse en ollut valmis esittelyn jälkeen lunastamaan vielä yhteenkään esiteltyyn näytelmään pilettiä, mutta näyttipä lippuluukulla halpatarjous muodostaneen oikein jonon.

PS

Jutun kuvamateriaali on otettu katsomon toisesta penkkirivistä kovin tavallisella digikameralla - siksi kuvien valotus- ja tarkkuustaso on vaatimatonta, suonette anteeksi.TV

Pekka Syrjälän kipsiteos Söpö

Yhdestä sovitusta äänteestä piirretään merkki maahan, saveen, papyrukseen, paperille, tietokoneelle - näin alkaa ja jatkuu merkkikielen historia.

Lahden taidemuseossa ihmisen kirjoituksen, kuvan ja muotoilun hämmentävän ilmavassa ja kokonaisvaltaisessa seikkailunäyttelyssä käynti on yksi kesän mieltä korkealle kohottava nähtävyys – vielä syyskuun ensimmäiselle viikolle saakka.

Huipulla tuo ihmisten merkkikieli on kalligrafia-taiteessa, jossa kirjoitettujen merkkien vaivattomuus, viivojen suhteet ja ilmaisevuus sekä kauneus kohtaavat. Näyte on liettualaisen Albert Gurskasin mestarillisesta kalligrafiataiteesta.

Tuskin koskaan ennen kymmenien vuosien kokemussaatossani olen Lahden taidemuseon sinänsä ankeaa tilaa nähnyt näin rikkaasti, maulla ja kokonaisajatuksella sijatuksi kuin tämä ”Travelling Letters” -näyttely. Sen tenho on teosten monitasoisuus: ilman suurempaa tietoa viehätyt pelkästään visuaalisista näkymistä, nautit suurista monineliöisistä kangasvedoksista, veistoksista, materiaalien moninaisuuksista, katselet vuosituhanten aikamatkaajana Rooman autiota elävää yötä lepakkoineen suihkulähteineen, lumoudut teosten ilmaisuasteikkojen rajattomuudesta - aina vanhasta mayojen merkkikielestä tämän päivän nettikielen huippumoderniin merkkikielen tekniikkaan saakka.

Eglé Ganda Bogdanienén kangasteos (Kriisi) kertoo tämänhetkisestä Liettuasta.

Osa liettualaisen Marija Marcelionytén työstä - näyttelyn mieliteokseni, jossa vanhat ajankuvat Hampurista on voimistettu kolmiuloitteisin pleksein ja sävytetty tummin sivellinvedoin sekä herkin valoin ja varjoin - Euroopan historiaa kylmän sodan ajoilta.

Voit myös perehtyä itse teosten sisältöön, tarinoihin, merkittävyyksiin maailmanhistorian kulun kirjaajina - valloittajien ja vapauttajien tuomat tunnot selkäpiitäsi värisyttäen.

Marja-Liisa Mäki-Penttilä viestii puun kielellä ja Kai Rentolalla on huiman nerokas paperin kolmiulotteinen merkkikieli.

Vielä pidemmälle pääset heittäytymällä oman kokemusmaailmasi kautta kuvateosten tunnelmiin ja peilaamalla niitä oman elämäsi ketjuun ja kulminaatioihin. Ja jos vielä jaksat pidemmälle, pyydät näyttelystä vastaavaa henkilökuntaa oppaaksesi – kokemistasosi kasvaa jälleen.

Ritva Leinosen Notations I, II ja III lähenee luonnon omaa liikekieltä ja jatkaa tyylikkäästi taiteilijan monivuotista, yhä syvenevää luontoteemaa.
.

Ausra Lissauskienen (Liettua) Rust kuvaa merkkikielen nykyvauhtia. Päivän sanomalehdet ovat saaneet heti uusiokäytön taideteoksessa:mustetta, akryylivärejä sekatekniikalla -viestii uusia taas tapahtuvia asioita.

Marjaana Virran uhkea monineliöinen mustesuihkupainotyö Kantelettaresta

Jaana Parkkilan ilmaisukieli on käsintoteutettua nahkamuotoilua.

Tämä näyttely on muutenkin luomisen ihme Lahdessamme. Alun perin idea kalligrafisesta näyttelystä syntyi Liettuassa vuonna 2007 ja vuonna 2008 näyttely pystytettiin Pietariin. EU:n kulttuuripääkaupungin tapahtumana näyttely pidettiin v. 2009 Vilnassa.

Kärt Summatavetin (Viro) kauniit  teokset todistavat merkkikielen kulkeneen ja muuntuneen vuosisatoja käsityötaidon mukana.

Nyt vuoden 2010 Lahden taidemuseon näyttely on laajamuotoisin, 41 kutsutun taiteilijan ympäri maailmaa muodostama teoskokonaisuus. Varta vasten jokaista näyttelypaikkaa varten on valmistunut useita  teoksia, samoin taiteilijoiden määrä on kasvanut. Kaikkiaan 11 eri maan ja erityisesti Liettuan kuvataiteilijat, kalligrafit, muotoilijat ja graafiset suunnittelijat ovat antaneet vahvan panoksensa ajatuksistaan ja ammattitaidostaan näyttelyn onnistumiselle. Lahtelaiselle taideopetukselle on mannaa, että monet näyttelyn taiteilijat ovat valmistuneet ammattiinsa juuri Lahden taideoppilaitoksissa.

Ritva Leinonen

Kokonaisuudesta vastaavat muotoilija, professori Ausra Lisauskiené Vilnan taideakatemiasta Liettuasta, kuvataiteilija Ritva Leinonen Lahdesta ja Lahden taidemuseo.

Lahden taidemuseon näyttelyn ovat ripustaneet Ritva Leinonen, Kari Savolainen, Ville-Matti Rautjoki ja Maija-Riitta Kallio.

Travelling Letters 2010 -tapahtuman yhteydessä julkaistu englanninkielinen näyttelyluettelo on Marja-Kaarina Mykkäsen taitavaa tekstiä. Tutkija Harri Kettusen esitys mesoamerikkalaisten mayojen hieroglyfisestä, kolmiulotteisesta kirjoitusjärjestelmästä yli kahdenvuosituhannen takaa on mielenkiintoinen, suomalainen lisäosuus luettelossa.

Suomalaisista tekijöistä näyttelyssä ovat mukana Lauri Astala, Harri Kettunen, Sami Kortemäki, Ritva Leinonen, Marja-Liisa Mäki-Penttilä, Jaana Parkkila, Silja Rantanen, Kai Rentola, Jürgen Sanides, Pekka Syrjälä, Julia Sysmäläinen ja Marjaana Virta.

Länsimainen kirjoittaminen on perustunut gutenbergiläiseen kirjoitusmekaniikan keksimiseen ja sen kirjainvaloksiin, jotka tänäpäivänäkin täyttävät mediamme merkkikielestä valtaosan. Kiinassa, Japanissa ja arabimaissa kirjoitetut merkit ovat ilmaisevampia ja kirjoittajiensa näköisiä.

Meillä täällä Suomessa henkilökohtaista vakiomerkkikieltä - kaunokirjoitusta - on säädellyt suomalainen koululaitos: kouluhallituksen/opetushallituksen määräyksillä kirjaimen muotoja on silloin tällöin muuteltu - ja joka kerta vähemmän ilmaisevaan, luonnonvastaiseen suuntaan. Itsekin olen tuota kirjoitetun kielen köyhistämistyötä joutunut ammatikseni tekemään.

http://www.lahdenmuseot.fi/main.php?type=news2&news=309&newsTempl=museo_uutiset

PS

Käynti Lahden taidemuseossa on näin hellekesän kuumana aikana fyysinen ponnistus:Lahden taidehallin happi ei riitä alkuunkaan eikä ilmanvaihto toimi.

Ensimmäisellä käyntikerralla kohtasin vanhan tuttavani, tohtori Liisa Lammen. Hän kutsui minua Lahden karismaattisimmaksi mieheksi ja miehisen ruumiillistuman merkiksi. (ESS 11.8.2010/Vierailija). Tosiasiassa, rehellisyyden nimissä, olen tällä hetkellä täysi raato ja jouduinkin poistumaan näyttelystä kierrokseni puolivälissä. Toisella käynnilläni ilmaa riitti jo näyttelykierroksen loppuun asti.

TV

Göteborgin vuoden 2010 MM-uintien mitalistit 50metrin selkäuinnissa: Janne Virtanen, Suomi, Thomas Dockhorn, Saksa ja Henry Bustamante Ramirez, Venezuela

Tiesitkö, että maailman suurimmissa uintitapahtumissa Lahden nimi on jo pitkään saanut kunniaa?

Masters-uimareiden MM-kisat päättyivät Göteborgissa toissapäivänä.Osanottajia oli yli 6500 ja mukana monia entisiä olympiavoittajia ympäri maailman.

Vaikka Lahen uutisia tunnustautuu urheilun vastustajaksi, se samalla jo kolmannen kerran tekee periaatteistaan poikkeuksen ja urheilujutun - lahtelaisuuden vuoksi.

Suomeen on kehittynyt vajaan kymmenen vuoden sisällä urheilijajoukko, joka käsittää satoja entisiä, nyt jo ikääntyneitä huippu-uimareita.
Lahden Kaleva on yksi näitten suomalaisten Masters–uimareiden keskeisistä seuroista. Se on viime vuosina niittänyt mainetta Australiaa myöten MM-tasolla ja Euroopanmestaruuskisoissa sen uimarit ovat olleet menestyksen mitalisateissa jo pitkään.

Göteborgissa sunnuntaina päättyneissä Masters -sarjan (yli 25-vuotiaiden) MM-uinneissa mitaleita tuli kaksi: Janne Virtanen ylsi selkäuinnissa 50m:n matkalla hopealle ja 100m:n matkalla pronssille, molemmat suoritukset Pohjoismaiden ennätysajoin. Myös Kalevan Ari Ailio ui hienosti rintauintia, saavutti ajallaan uuden 50m:n SE:n ja sijoittui sarjassaan yhdeksänneksi.

Onnea!

Katso  myös allaolevasta linkistä

http://tarmon.vuodatus.net/blog/2170436/onnen-tahtikartanoissa/

Prologi 8.8.2010

Lahden koulujen alkaessa huomenna 9.8.2010, suomenennätyksellisen typerän aikaisin, monien koulukiinteistöjen ollessa vielä remontissa, julkaisen uudelleen 18.6.2010 tekemäni koulukirjoituksen. Pyydän teitä tutustumaan kirjoitukseen saapuneisiin ja liitettyihin kommentteihin.

TV

Kunnat nimittävät koulujensa määrää ja niiden sijoituskokonaisuutta kouluverkoksi. Lahdessa kouluverkkoa on viimeiset viisi vuotta rakennettu epäonnistunein tuloksin. Nyt on tullut aika saksia koko Lahden heikosti rakennettu kouluverkko uusiksi ja aloittaa sen suunnittelu ottamalla lähtökohdaksi Uusi kunta -hanke, sen lapset ja kunnan eri kasvukeskukset.
 
Torstaina 17.6.2010 Lahden Lyseolla meille kaupunkilaisille selvisi, että Lahden kaupungin kouluasiat aiotaan pistää kansalaisten toiveiden ja demokraattisten päätösten muodossa viimeinkin kuntoon. Upeaa ja ryhdikästä!

 
Kouluverkon punojat pyydystäneet omilla verkoillaan

Lahden tautiin on koulualueella viime päiviin saakka kuulunut, että määrätyt koulut saavat tehdä mitä haluavat: laajentua yli tilojensa, ottaa oppilaita mielin määrin, rakennutella kalliita lisäsiipiä jne. jne.

Lahteen pesiytyi koulutusjohtaja Juhani Tommolan puolihuolimattomana sivukeksintönä kouluverkkotyöryhmä: siihen valikoitui sattumalta kuusi rehtoria ja viimein tuota kouluverkkotyöryhmää johti suunnittelu- ja kehittämispäällikkö Marja Spoof täysin yksinvaltaisilla ajatuksillaan.

Pian selvisi myös, että samaisista kouluverkkorehtoreista viisi nimitettiin Lahteen loihdittujen viiden koulualueen aluerehtoreiksi ja lisäksi kuudes kouluverkkotyöryhmän rehtori rupesi määräilemään yksin koko kaupungin laajaa erityisopetusta. Mitä tämmöisestä sitten seurasi?

Kaikki muut koulut kärsivät, toistakymmenkunta pienintä lopetettiin, kunnan päättäjien valta karkasi kuuden koulun rehtorin armottomiin haaskallaolokäsiin: vahvimman oikeudella murskattiin pienet toimivat koulut, erityiskoulut ja niiden yhteishenki. Suuret kouluyksiköt pöhöttyivät itse runsailla oppilasmäärillä ja niiden rehtorit runsailla lisäliksoilla. Aluerehtorit ja vs.koulutusjohtaja hääräsivät omalla hiekkalaatikollaan muista välittämättä. Miten sisäänlämpiävää!

http://www.lahti.fi/www/images.nsf/files/7322B9074320541DC22576E4004653A1/$file/Kouluverkko120310_2.pdf
 

Unohtuuko oppilas oman edun tavoittelussa

Lahden Lyseo, rakennettu 1928 ja peruskorjattu muutama vuosi sitten

Salpausselän urheilupainotteinen yläaste ja urheilulukio

Aluerehtorien työstämässä kouluverkkomonisteessa on kirjattu myös kevään älyttömin suunnitelma: lakkautetaan Lahden Lyseon yläkoulu ja Salpausselän Urheilulukio, tilalle kasvatetaan Salpausselän yläkoulu mammuttikouluksi ja Lahden Lyseo mammuttilukioksi.

Näin kaksi rehtoria kaavailevat, kolmannen eläkkeelle jäävän myötäillessä:

1) Lahden Lyseo (lukion rehtori) pyrkii pääsemään eroon yläasteestaan lakkauttamalla sen. Mikäpä on sitten suurlukion rehtorin hoitaa vain kolme vuotta koulussa opiskelevia, motivoituja, valikoituja lukiolaisia. Helppo homma!

2)Toinen rehtori (Salpausselän yläkoulun rehtori) taas saisi yli 750 oppilaaseen kasvaneen yläasteensa vuoksi sievoisen kuukausittaisen tukon lisäseteleitä lompakkoonsa lisääntyneistä opetusryhmistä. Eri asia on, miten monisatapäinen murrosikäinen joukko pystyisi opiskelemaan ja miten järjestys tuossa yhteisössä pysyisi edes kohtuullisuuden rajoissa, kiinteistön kunnosta puhumattakaan. Eikä Salpausselän lukion nykyinen rehtori asiaa vastusta - hän on jäämässä lähiaikoina eläkkeelle.

Ja kuuluisan, perinteikkään, Salpausselän hiihtokeskuksen tonttiin rajautuvan, Opetusministeriön erityisluvalla toimivan Salpausselän urheilukoulun voi unohtaa rahankimalluksen häikäistessä näkökentän.

Säästöt ja pedagogiset edut toteutumatta

Kouluverkkotyöryhmän aloittaessa vuonna 2005 Lahden koulujen supistuksia perusteltiin säästösyillä.

Missään laskelmissa ei ole tähän päivään mennessä osattu osoittaa syntyneitä säästöjä. Päinvastoin: kuluja lisärakentamisesta, vararehtorien palkkaamisista, avustajahenkilökuntalisäyksistä, matkakustannuksista on tullut lisää kymmeniä miljoonia.

Niin sanotut yhtenäiskouluratkaisut, joissa oppilas istutetaan varhaislapsuudesta alkaen tiettyyn koulukiinteistöön, ovat nekin osoittautuneet sekä kasvatuksellisesti että toteutusmahdollisuuksiltaan kaupunkimiljöössä kyseenalaisiksi: koulupolut eivät toteudu muuttoliikkeisessä yhteisössä, yhtä usein yläkoulun ainevalinnat katkaisevat ne.

Lahden koulujen oppilasmäärät maan suurimpia

Kouluverkkkotyöryhmä perusteli lakkautuksiaan säästöjen lisäksi myös koulujen koolla; kaupungissamme on muka liian pieniä kouluja.

Jos koulun oppilasmääriä tarkastellaan, Suomen koulujen oppilasmäärä on keskimäärin 183 oppilasta/koulu.

Lahdessa luku on 283 oppilasta/koulu ja mikäli menossa olevat lakkautussuunnitelmat menisivät läpi 330 oppilasta/koulu. Lahti on suurten kaupunkien kärkikolmikossa koulukohtaisissa oppilasmäärissään (Vantaa, Lahti, Helsinki).

Tämmöiseen kasvatuksellisesti ala-arvoiseen tilanteeseen on Lahdessa tultu. Paluuaskelet takaisin lapsen edun nimissä on otettava nopeasti – monen lapsen kohdalla ne vielä onneksi ovat mahdolliset.

Lahden koulutoimen virkamiehet eivät osaa lukea eivätkä laskea

Kädessäni on myös Lahden läntisen alueen varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen yhteinen tila-, toiminta- ja kouluverkkoselvitys 2010. Sen ovat laatineet läntisen alueen viisi peruskoulua ja kahdeksan päiväkotia. Se on valmistunut 27.4.2010 ja todistaa, että kaikki Lahden koulutoimen laskelmat niin oppilasennusteista kuin taloudellisista säästöistäkin ovat täysin virheellisiä. Minkälaisia viranhoitajia meillä oikein on palkkalistoillamme?

 

Päätöksille leveä selkäranka

Nyt Lahden sivistyslautakunta on oivaltanut asioitten tolan: pitäisihän kodeilla, kouluyksiköillä  ja kasvattajilla sekä valitsemillamme demokraattisilla lautakunnilla olla jotakin virkaa.  Sivistystoimialan kokonaisote, jossa lapsen ainutkertaisuus on kokonaisuus, johon liittyvät varhaiskasvatus, perusopetus, lukiokoulutus, nuorisopalvelut ja kirjasto- ja tietopalvelut, on pulpahtanut onnellisesti viime tipassa päivänvaloon.

Maritta Vuorinen

Sivistystoimialajohtaja Maritta Vuorinen esittää, että perustetaan palveluverkkojen yhteistyöryhmä kehittämään sivistystoimialan linjauksia vuosiksi 2011-2013. Edustettuina olisi jäseniä sivistyslautakunnasta, kaupunginhallituksesta, kaikista puolueista, kaupungin kiinteistöjen asiantuntijoita, vanhempain edustajia sekä sivistystoimialan luku- ja laskutaitoisia virkamiehiä.

 
Lahden kaupungin sivistyslautakunta

Sivistystoimialajohtaja ja sivistyslautakunta ovat oivaltaneet asian ja takeeksi on elokuun alussa tulossa uusi koulutoimen päällikkö vastaamaan kaupunkimme kouluoloista.

 

Omana käsityksenäni Lahden koulutilanteesta esitän:

-Lahden peruskouluverkon 16.2.2010 valmistunut kehittämisasiakirja joutaa roskiin

-Lahden ja lähikuntien on laadittava peruskoulun kehittämislinjaukset yhdessä (suurkunta mahdollisena tavoitteenaan) eikä päätöksiä voi toteuttaa ennen suurkuntasuunnitelmien valmistumista

-Hollolasta mallia kunnanosakoulujen ja todellisten lähikoulujen säilyttämiselle (alaluokat 1-4)

-Lahdessa ei tarvita keinotekoisia koulualueita aluerehtoreineen, aluehölmöys ja keskinäinen kilpailu purettava.

-Lahdessa ryhdistettävä myös oppilashuolto uuteen, tehokkaaseen ja luottamukselliseen iskuun kotien, oppilaitten ja koulujen eduksi. Nyt jo moni murrosikäinen oppilas vedättää näitä asiantuntijoita miten huvittaa.

-Erityisopetuksen johto pitää vaihtaa ja erityisopetuksen määrä karsia turhista erityisoppilasrönsyistä tehokkaaksi, lasta palvelevaksi kokonaisopetukseksi, jossa on pätevät koulutetut opettajat.

Lahden suurin koulu, Launeen yhtenäiskoulu, on liiketonttien ja teitten kovassa puristuksessa

-Koulurakennuksia pohdittava uusin silmin. Esimerkiksi Launeen koulu on erittäin huonolla paikalla: se on suurten teitten risteyksessä, sen ohi ohjautuu kohta suuri eteläinen sisääntuloväylä ja se on liiketonttien ympäröimä pohjoisesta, lännestä ja etelästä. On aika pistää Launeen koulukiinteistö jatkuvine homeongelmineen muuhun käyttöön.

 

 Torstai 17.6.2010 Kouluverkkoja kokemassa

Pienten valtuustoryhmien järjestämä seminaari Lahden peruskouluverkoista

Seminaarissa Lahden peruskouluverkoista käyttivät mielenkiintoiset ja monin tavoin asioihin perehtyneet puheenvuorot valtuutetut Saara Vauramo, Marjo Loponen, Antti Holopainen sekä Ulla Lilius.

Sivistyslautakunnan jäsen Pertti Heino, Lahden Lyseon oppilaitten vanhempien edustajana Ilkka Mesterton ja Lahden Seudun Vanhemmat ry:stä Pirjo Varumo antoivat illalle vankkaa kokemusperäistä oppilas- ja koulutietämystä sekä kodin ja koulun yhteistyöesimerkkejä.

Valitettavasti paikalla oli myös valtuutettuja, jotka puheenvuoroistaan päätellen eivät ymmärtäneet Lahden kouluasioista ja kuntalaisten osallistumisesta päätöksiin juurikaan mitään.

http://www.lahti.fi/www/cms.nsf/pages/930DAA59DB6394B4C2256FFE003BDE8A

Ars Auttoisen idearikas kuvataiteilijapari Kati Joki ja Teemu Salonen välissään Kim Simonssonin teos Moottorisahamurhaaja

Ars Auttoinen - kesän kiehtovin kuvallinen kokemus

Ars Auttoisen kesän näyttely kertoi ennakkotiedoissa pelottelevansa maan synkimmällä Ihana Havon kokoamalla kesänäyttelyllä Pimeyden nielaisemat.
Jo heti aluksi on sanottava, että kuolemaan ja kuolemiseen liittyvät teemat on toteutettu niin syvällisen inhimillisesti, koskettavasti, huumorilla, jopa crazylla asenteella, että näyttely muuntuu katsojaa ajatteluttavaksi, elämänvoimaa uhkuvaksi ja ihmismieltä avartavaksi huippuvaloisaksi kokemukseksi.

Hanna Jaanisoo: Sotien jälkeen syntyy enemmän poikia

Ja perään: näyttely on – uskallan sanoa - suomalaisten satojen kesänäyttelyitten tyylikkäin ja tasokkain. Näyttelyn kymmenien teosten ripustus on mieleenpainuva kokonaisuus.

Kim Simonsson: Joutsenkäärmetappaja

Vaikuttavuutta lisää ihmisen tuhovoiman -teema ja kuolemisvälttämättömyyden jokaista näyttelykävijää koskettavat tunnot, takautumat ja realistisuudet. Upeat, monet tekijöittensä omakohtaisesta surusta kertovat videoteokset ovat rehellistä kerrontaa, kauniita ja inhimillisiä tilityksiä. Ihan ne itkettävätkin.

Mustien salissa House of Lolitan mustaa sisustusta ja esineistöä voi tilata vaikkapa netistä:makaaberia, tyylikästä.

Näyttelytilat  ovat entisestään kasvaneet: on sivurakennuksen huippumodernin tyylikäs mustien sali, on pihan hurjistakin hurjempi äänikuvamaisemakontti ja vielä maan alle katsojan houkuttava kylmä kellari kauhufilmeineen. Ja uusi, galleristien keskustelujen kanssa toimiva kahvio - hienostunut silaus Ars Auttoisen jatkuvasta kehittymisestä yhdeksi maamme taide-elämän kiintoisimmista kohtauspaikoista.

Kontissa  Jyrki Riekin Buffex - ääni- ja kauhumaailmateos

Ars Auttoisen kesänäyttely on vielä avoinna 8.8.2010 saakka.

Puhelin: 044- 277 2997

Pimeyden nielaisemat taiteilijat:

• Acid Cinema, Elina Brotherus, Jiri Geller, Hannah Hamberg, House of Lolita ft. Anna Mattelmäki ja Kati Joki, Hanna Jaanisoo, Matti Kalkamo,Tapani Kokko, Isto Kotavuopio, Heta Kuchka, Juhana Moisander, Minna Parikka, Jyrki Riekki, Kim Simonsson, Marko Suomi

http://tarmon.vuodatus.net/blog/2404551/kuvataiteen-raikastavia-tuulia/

Oma kaupunkimme Lahti pyrkii tuttavaksemme. Sen erilaisissa strategioissa, tiedotteissa, nettisivuilla ja tietenkin lehdistölle annetuissa hurskaissa ultimaatumeissa luvataan tehdä yhteistyötä kaupunkilaisten kanssa.

Kaupunginvaltuusto toisensa jälkeen kirjaa aina alkajaisiksi tuon yhteistyön yhdeksi tärkeimmistä vaikuttamismuodoista.

Olen seurannut asiaa jo usean vuoden ajan nettitasolla,  nettimaailma kun on kunnissakin tämän päivän tiedonvälittämistapa nopeutensa, joustavuutensa ja vaivattomuutensa vuoksi.

Näennäisdemokratia

Kaupungin toimielimet pelaavat näennäisesti demokratiapäätöksin: kaupunginhallitus, kaupunginvaltuusto sekä lautakunnat on miehitetty pääosin vaaleissa valitsemillamme kaupunkilaisilla.
Kuitenkin kaupunkilaisten yhteydenotot noihin päättäjiimme ovat naurettavan vähäiset ja ansaitsevat määrältään miltei ivanaurut.

Kokemukseni on myös, ettei yhteydenotoilla ole mitään todellista merkitystä. Miksi?

Lahden kaupungin kehnosti hoidetut nettisivut

Toimielimien lähestyvät asiat – esityslistat – on luvattu antaa riittävän ajoissa meidän kuntalaisten tietoon, jotta voimme ottaa päättäjiin yhteyttä ennen asioiden päätöksiksi nuijimista.

Päivänpolttava esimerkki
Huomisen maanantain 2.8.2010 kaupunginhallituksen esityslista tuli kaupungin nettisivuille perjantaina 30.7.2010. Meille kuntalaisille jäi aikaa perehtyä asioihin, ottaa yhteyttä kaupunginhallituksen sihteeriin ja kaupunginhallituksen jäseniin vajaa yksi arkivuorokausi.

http://www.lahti.fi/www/cms.nsf/pages/DC4E205B19D2265DC2256E850039E09B?opendocument

Vaaditaan kuntalaislta yltiöpäistä rohkeutta ja häikäilemättömyyttä häiritä kaupunginhallituksen virkamiehiä ja jäseniä viikonvaihteessa (la-su). Lisäksi esityslistojen varsinaiset asiat kerrotaan usein vasta liitteissä, jotka eivät netissä näy: meidät kuntalaiset on siis oikeasti ja tahallisesti jätetty asioitten ulkopuolelle.

Sivistys kateissa Lahdesta?

Lahden kaupungin nykyinen sivistyslautakunta

Erityisestä asiantuntijamielenkiinnostani olen vuosien ajan seurannut sivistyslautakunnan kokousten valmisteluja ja niihin liittyviä ennakkotiedotteita: sivistyslautakunnanhan pitäisi tiedottamisen osaamisessa näyttää esimerkkiä koko Lahdelle ja sen kaikille toimielimille sekä tietenkin meille kuntalaisille.

Järjestään esityslistat tässä lautakunnassa ovat tulleet vasta kokousta edeltävänä arkipäivänä Lahden nettisivuille.

Olen ottanut useasti yhteyttä asian korjaamiseksi mm. lautakunnan puheenjohtajaan, eri jäseniin, lautakunnan sihteeriin. Vastauksina olen saanut ympärisoikeita lausuntoja tiedottamisen jatkuvasta kehittämisestä. Mitään korjausta ei kuitenkaan ole tapahtunut.

Lisäksi sivistyslautakunnan asialistojen tekstit ovat kaupunginhallituksen esityslistojen kaltaisesti esimerkkejä erittäin huonosta suomenkielestä - virastokieltä, josta kukaan ei ymmärrä mitään.

Hienon suomalaissuven kunniaksi

Kupittaan Saven Haitarinsoittaja veneessä 1950-luvun alusta Virtasen perheen vitriinissä

Poikkeuksellisen upean suomalaissuven 2010 kunniaksi teillä, päättäjät, on mieli täynnä lämpöä: riittääkö sitä pyytettömään kuntalaisten palvelemiseen. Esityslistojen aikaistaminen on yksi alku lupaamistanne kanssakäymismuotojen parantamisteoista.

Lahden runomaratonin toisen päivän kauniiksi suvi-illaksi oli puolentoistasataa lahtelaista kerääntynyt Pikkuvesijärven lehmusten alle, penkeille, nurmikoille kuuntelemaan runoja ja musiikkia vesiurkujen ääreen – niin heille ennakkotiedoissa oli kerrottu. Kesäilta oli mitä ihanin runouden nousta korkeuksiin.

Mistä runous alkaa
Jos runoudeksi voi sanoa Lahden Lausujien varsin keskinkertaisella tulkintataidolla eri vuosien Runomaraton-julkaisuista lukemia melkoisen tavanomaisia ajatelmia, usein jopa ajan latistamia lähes vitsejä, pikkutuhmuuksiakin, niin saimme, mitä meille oli luvattu.

Vesiurkukoreografiat runojen väleissä sekä niiden musiikki olivat jo entuudestaan meille moneen kertaan näytettyjä keskinkertaisen käyttömusiikin, pääasiassa sanoituksiltaan englanninkielisiä hitaita hittejä. Musiikkiakin saimme siis. Mitä siis jäimme vaille? Ainutkertaista taidetta. Suunniteltua, ohjattua esiintymistä ja ennen muuta kunnianhimoista taiteellista kokonaisuutta, oikeaa runoa.

Tähänkö on tultu
Lahden Runomaratonin ohjelmakokonaisuutta pohtiessa ei voi olla sivuuttamatta ajatusta, että suomalainen poliittinen ilmapiiri on unohtanut taiteen ja jättänyt sen  - tässä tapauksessa runouden – yksistään oppositiovoimille.

Tänään 17.7.2010, varsinaisena Mukkulan tammien runopäivänä nimittäin Tasavallan presidentti Tarja Halosen (SDP) tervehdys, tilaisuuden avaussanat Jouko Skinnari (SDP) , kaupungin tervehdys Ulla Koskinen - Laine (SDP), osoittavat pelkästään oppositiovoimien huolehtivan suomalaisesta  runoudesta.

Tähänkö on tultu ?

PS

Edelläolevat kaksi Runomaratonin 2010 tapahtumaa jättivät  kovin heiveröisen kuvan runoudesta. Vahinko, sillä  jokaisen tilaisuuden pitäisi vakuuttaa kokija runon tarpeellisuudesta ja runouden ihmeitä tekevästä nautintovoimasta.

Runoja Lahelle

Terhi Willman käynnistää  15.7. klo 15.00 Lahden Runomaratonin 2010.

Lahden Runomaraton 2010 pamahti käyntiin Lanun aukiolla. Lahtelainen monialainen kirjallisuuden, vielä nuori mutta runouden sisällöissä jo suorastaan runon grand old ladyn lailla osaavasti ja innostavasti esiintyvä, miltei rockmaisesti  runon oikeutuksen glooriaa hehkuttava Terhi Willman päräytteli vauhdikkaan hauskasti ja temperamentilla juuri syntyneitä ylistyssäkeitään lahtelaisuudelle, runoudelle, elämälle, yhteisöllisyydelle ja yhteistyölle kaiken kansan kuulla.

Osmo Hokkanen ja Tuula Valve

Osmo Hokkasen juontama alkupamaus kirvoitti heti yleisön mukaan, mikki on vapaa -muodossa: Tuula Valve - äskettäin takaisin Lahteen muuttanut 1940-luvun lahtelaislapsi - rohkeni aloittaa esiintymiset juuri tänään syntyneellä runollaan. Jouni Hacklin jatkoi vieläkin tartuttavammin, miltei lauriviitamaisenbetonimyllärimäisin riimein, runon vyöryessä jo mahtipontisesti, eläytyvästi.

Runoja riitti ja esiintyjien kavalkadi jatkui...

Jouni Hacklin runojensa tulkkina

Vanhaa runoilijan elämäntapaperimää näkyi esittäjien suussa sanomisen välissäkin: paperrossit sauhusivat tuiki tupakanhimoisesti, hermoimpulsiiveja purkavasti järjestäjien huulilla omien esiintymisten lomassa.

Vähän nihkeästi kirjallista Lahden maaperää kasteli suureksi toivottu mutta mitättömäksi liraukseksi typistynyt virkistävä sadepilvi eikä alkupamauksen yleisömääräkään vielä liikoja vakuutellut. Onneksi on tulossa monta päivää runoa, runon tekemistä, runon esittämistä ja runoista pohtimista koko Lahen täydeltä.

Odotan vastoin tapahtuman maratonmaista kilpailuilmapiiriä, että runomaraton tuottaa vähintään joskus ihan oikean runoilijan tai yhden ikivihreäksi joskus muuttuvan herkän runon - sellaisia lahtelaisuus on ollut jo vuosia vailla.

Monista suomalaisista kulttuuritapahtumista myönteisesti poiketen Lahden runomaratonin tilaisuudet ovat yleisölle maksuttomia.

Alla linkki Lahden runomaraton 2010 ohjelmaan:

http://www.runomaraton.com/

Lahden Taidepanimo

H2O10 - HANAA TAITEELLE!
Hämeen aluenäyttely, Lahti

Lahden Taidepanimo on yllättäen hämäläisen taiteen tämänkesäisenä esittelypaikkana.

Lahtelainen taide-elämysten mielenkiintoisin näyttelytila Taidepanimo näyttää lopetusuhkansa varjossakin voimansa: ajan ja teollisuuden patinoimat, tunnelmalliset ja rosoiset seinät valoineen, hämyineen, varjoineen kietaisevat meidät mukaansa kesän mielenkiintoisiin kuvataiteen virtauksiin. Taiteilijat ihastuttavat, naurattavat, miltei pelleilevätkin, mutta niin tasokkaasti ja taitavasti, että lumoudumme ihastelemaan näkyjä suurissa saleissa. Näyttelytilan käyttökelpoisuutta korostaa suurten teollisuustilojen suuret avoimet ulko-ovet, joista leyhyy raikas läpivetoinen tuuli virkistäen uupuneemmankin hellematkailijan.

Satu Loukkolan taidokas, uniikki hiekkamaalaus täyttää koko suuren huoneen.

Suomen puutaiteen nykymestarin, kuvanveistäjä Jari Männistön klapiteokset ovat monipuolisesti näyttelyssä esillä: veistoksina, videoinstallaatioina, tilateoksina.

Marja-Liisa Jokitalon Ohrapenkki

Ulpu Riikosen Neiti kevät tuo raikkaan kesätunnelman.

Näyttelyssä on hienoja maalauksia ja valokuvateoksia, veistoksia ja kokeilevia kuvateoksia. Kokonaisuus on kokemistani Taidepanimon näyttelyistä monipuolisin, hallituin, taitavasti ripustettu, rauhallinen ja moniin kuvataiteen eri suuntiin katsojaa herkistävä, ajatteluttava ja innostavan tunnelmoiva taide-elämys.

Näyttelykuraattoreiden - Merja Puustinen ja William Dennisuk sekä Markku Tonttila - valitsemaan näyttelykokonaisuuteen liittyy yli 70 teosta lähes 40 taiteilijalta.

Ylläolevat otokset ovat näyttelykokonaisuuden Taidepanimo -osasta. Tämä näyttely on avoinna vielä koko heinäkuun.

Muilta osin näyttely jatkuu Vesijärven rantamaisemissa ja Pikkuvesijärven puistossa syyskuun loppuun saakka.

Hämeen taiteen aluenäyttelyn 2010 kävijä voi bongailla ja äimistellä Pikkuvesijärven puistossa - kuten juuri tänä aamuna ohiuivan albiinosorsan kanssa - urbaanin taideteoksen soveltuvuutta luonnon harmoniaan.

http://www.hameentaidetoimikunta.fi/H2O10_HANAA_TAITEELLE.html

Suomenkielessämme on sana, jota olen sitkistyneesti pohdiskellut.

Pääministerin voi maassamme valita nykyisin pieni klikki. Avaamalla  pääoven pääterveysaseman pääsisäänkäytävään saan vierailla tämän tästä terveyttäni hoitamassa. Sisareni ammatti oli pääkirjanpitäjä. Rakennuksilla on pääsuunnittelija ja pääarkkitehdit sekä pääurakoitsijat. Juristit elävät päämiehiensä jutuilla.

Puhumattakaan kulttuurista: pääkirjaston huono ilmanvaihto kesähelteellä on yksi sen pääkäyttäjien kesähelteen pääongelmista. Teatteriemme päänäyttämöt ovat näin kesäisin tyhjillään, sillä näytelmien pääkirjoihin teatterit ovat perehtyneet jo keväällä ja pääharjoitukset pääosanesittäjineen odottavat tulevaa syksyä. Orkesterien pääkapellimestarit lomailevat. Television pääuutiset ovat pitkin päivää samansisältöiset – pankkien pääekonomistien esiintyessä päivittäin uutisten päälähetyksissä. Julkisen vallan virastot ja suuret kulttuurilaitokset ovat täynnään pääjohtajia. Jalkapallossa ja jääkiekossa on päävalmentajat, pääerotuomarit ja pääselostajat. Huonokuntoiseksi päästetyt päätiemme ja päärataverkkomme aina päärautatieasemalta alkaen nielevät triljoonia veropääomastamme.

Puolueitten pää-äänenkannattajat, pääideologit ja päälehtien päätoimittajat on kloonattu pääsääntöisesti taloustilanteen päänäkymien pohjalta niin samankaltaisiksi, ettei pääasiallisia eroja tunnu juuri enää pääkirjoituksissa löytyvän.

Pienen ihmisen oman pään pitäminen koossa alkaa matkanpään lähestyessä olla monelle ihmiselle pääasia: sormenpää, kyynärpää, nenänpää, kantapää, kurkunpää, suolenpää, kielenpää ja ajatuksenpää eivät ehkä enää olekaan ihmispolon hallittavissa ja määrättävissä.

Miksi siis suostua puupäitten, pässinpäitten ja kahjopäitten pääomamenoon sekä pään aukomiseen turhanpäitten: niistä menee pää pyörälle eikä niillä ole päämäärää tai määränpäätä. Tuntuu kuin meitä johdettaisiin täysin pää kolmantena jalkana ilman vähäisintäkään juonenpäätä.

Virtasen pihan liljat nostavat  tänään kesähelteessä päitään.

Valitsemamme kansanedustajat ratkaisevat 1.7.2010 maamme kohtalon: tuleeko Suomesta ydinvaarallinen valtio vai voivatko tulevat sukupolvemme ylvästellä puhtaasta, terveellisestä ja turvallisesta maasta ja sen maaperästä vielä tulevina vuosikymmeninä ja vuosisatoina.

Typeryys tuntuu ennakkopuheitten perusteella olevan vallalla kansanedustajiemme enemmistössä. Suus-Lahden alueelta on kahdesta  uudesta ydinvoimalasta päättämässä viisi kansanedustajaa: Matti Kauppila, Tuija Nurmi, Juha Rehula, Jouko Skinnari ja Ilkka Viljanen.

Ovatko heidän näkökenttänsä omien puolueittensa sanelemia? Eivätkö he olekaan meitä edustamassa tulevaisuuden ratkaisuissa? Merkitseekö heille kaikkea vain raha? Juuri nyt lisäydinvoimalarakentamista lobataan tulevalla ylituotantosähköllä ja sen kaupankäynnillä ja viennillä. Ydinvoimako on tulevan Suomen oravannahkaa?

Suomi itse ei ydinvoimaa eikä lisäsähköä tarvitse.

Toivoa vielä jostakin

Ainoa toivo maailmassa tuntuu olevan vapaaehtoinen, puolueeton Greenpeace. Se on tyylikkäitten, ajattelevien, vastuullisten ihmisten kansalaisjärjestö, jolla on vuorenvarmasti tulevaisuudessa yhä enemmän vaikutusvaltaa.

Greenpeace kaivertaa ydinvoiman puolesta 1.7.2010 äänestäneiden kansanedustajien nimet itsekkyyden muistomerkkiin, 2,7 metriä leveään ja 1,5 metriä korkeaan graniittipaateen.

http://www.greenpeace.org/finland/fi/mediakeskus/lehdistotiedotteet

Jännitän, kuinka monta Lahden äänestysalueen kansanedustajaa kaiverretaan tähän tulevaisuutemme tuhoajien muistomerkkiin muistutukseksi jälkipolville.

Olen saanut vierailla Loviisan herkästi sabotoitavissa olevassa ydinvoimalassa sekä kirjoittanut ydinvoiman saastevaikutuksesta omakohtaisesti koetun lahtelaisesimerkin. Oheistan siitä linkin tähän ja lähetän tämän juttuni kaikille ylläluetelluille edustajillemme.

http://tarmon.vuodatus.net/blog/1244203/nuorten-viisaus-ja-/

PS 1.7.2010 klo 12.00

EDUSKUNNAN YDINVOIMAPÄÄTÖS

Eduskunta myönsi kahdelle uudelle ydinvoimalalle luvat. Ihmekös tuo - ei kansanedustajia kiinnosta kovinkaan pitkälle tulevaisuus: onhan tuo edustusvirka vain neljän vuoden pituinen.

Se, että jopa tuttu kommentoija - kansanedustajien enemmistöä myötäillen - on sitä mieltä, että Suomi tarvitsee lisää ydinvoimaa, osoittaa kyllä aikamoista asioihin perehtymättömyyttä ja mututiedonhallintaa sekä välinpitämättömyyttä tulevaisuudesta.

Ydinvoimalapäätöksen häpeämonumenttiin kirjoitettavien Suur-Lahden kansanedustajien nimet:

Tuija Nurmi, Ilkka Viljanen, Jouko Skinnari, Juha Rehula

http://yle.fi/uutiset/kotimaa/2010/07/mielenosoittajat_pettyivat_ydinvoimapaatokseen_1799671.html?origin=rss

Sunnuntaina oli Pohjoismainen Luonnonkukkien päivä, jota Lahdessa vietettiin Töyrykatu viiden pihamaalla. Blogin kirjoittajakin oli paikalla kuulemassa, näkemässä ja kuvaamassa. Alla olevasta linkistä voitte lukea hienon jutun tapahtumasta. Siiinä on kuitenkin toiset kirjoittajat, sillä Tarmo vietiin sunnuntai-iltana sairaalaan veriarvoja kohottamaan.

http://liekkiyhdistys.wordpress.com/2010/06/21/luonnonkukkien-paiva/

Töyrykatu 5:n piha ja ympäristö ihastuttavat tänään kokijan kielojen, juhannusruusujen ja lemmikkien lahtelaisparatiisina.

Kevään vaihtuessa kesän täyteen vehreyteen huumaavien sireenien tuoksuessa täällä Lahti -kaupungissa on minulla kutkuttavan odottava mieliala lahtelaispolitiikan monista lähiratkaisuista.

Lahti uudistamistielle

Esimauksi saimme parin viimekuun aikana uuden museonjohtajan Timo Simanaisen ja koulutoimenjohtoon tuoreen, ennakkoluulottoman Lassi Kilposen:  iloksemme virkamiesvalinnoissaan Lahti on lähtenyt ennakkoluulottomalle uusien tuoreitten voimien valinnan ja pinttyneitten perimyskäytäntöjen romuttamisen uudistamistielle.

Kansalaistoiminta Lahden ykköseliitin ratkaistavana

Ensi viikolla ratkeaaa myös lahtelaispäätöskulttuurin yksi tärkeä suunta: maanantain 14.6.2010 kokouksessaan Lahden kaupunginhallitus linjaa koko kiinteistömassansa arvon ja tarpeellisuuden. Samassa yhteydessä sillä on valta antaa arvostus Lahden imagoon keskeisesti liittyvälle Lahden konserttitalolle ja päätösesitys sen tulevasta kohtalosta.

Keskeisimpänä päätöslinjauksenaan kaupunginhallituksemme ottaa kantaa kaupunkimme vapaaehtoisen kansalaistoiminnan todellisesta, ei vain juhlapuheissa paasatusta merkityksestä: Töyrykadun mökin kohtalo on silloin kaupunginhallituksen, päättäjiemme ykköseliitin käsissä.

Tätä taloa ovat museo ja kansalaisyhdistykset pyrkineet nostamaan lahtelaisen rakennuskulttuurin ja menneisyyden ainutlaatuiseksi esimerkiksi ja kansalaisten toimintakulttuurin tapahtumakeskukseksi. Salpausselän luonnonystävät ry,  Lahden seudun vanhemmat ry sekä Liekki ry ovat tehneet uhrautuvaa työtä viime kesästä lähtien päätöskulttuurin muuttamiseksi lahtelaisesta nuivasta traditiosta aktiiviseen, virikkeelliseen kuntalaistoiminnan suuntaan. Varsin merkittävää on, että Töyrykadun talon käyttökustannukset ovat  yhdistykset sitoutuneet kokonaan kustantamaan.

liekkiyhdistys.wordpress.com

P.S.  14.6.2010

Talon kohtalon käsittelyvaiheet selviävät ylläolevasta linkistä

Lahti kulutushysteriassa

Kun luen Lahden strategioita, löydän sieltä vain pari kohtaa, joissa kaupunkimme kehittämisnäkymissä on valoisaa tulevaisuutta meille lupaavia periaatteita, mutta kymmenittäin iskulauseita, joissa Lahtemme tulevaisuus sinetöidään lisääntyvän kulutuksen, ihmismäärän kasvun ja talouden kaikkinaisen määrän kasvattamiseen.

Lahden  elinkeinostrategia, kansainvälistymisstrategia, kaupungin strategia ja kaupungin henkilöstöstrategia ovat kyllästyttävän pitkiä listoja kaupungin tulevaisuusnäkemyksistä ja tavoitteista vuoteen 2025 – listoja, joiden lopputuloksena näkyy pinnallinen  talouskasvu, mutta todellisuudessa ihmisyhteisön onnellisuuden lopullisen tuhon merkit.

Lahti –yhteisömme laahautuu strategioillaan yhä syvemmälle niihin upottaviin uriin, joihin miltei jokainen eurooppalainen ja amerikkalainen yhteisö on jo vajonnut: talouskasvu ja sen kiihdyttäminen, alueen ihmismäärän paisuttaminen ovat iskostuneet kuntajohtajien, luottamuspäättäjien aivokuoriin vailla niiden ihmisiä ja yhteisön elämisen lopullisesti tuhoavaa tietoa.

Hyvinvoinnin lisäämien ei-kulutuksellisin keinoin

Finlandia-talon kalliolle kokoontui eilen kymmenittäin tutkijoita ja tavallisia kansalaisia piknikille pohtimaan maailman vaihtoehtoisia tulevaisuusmahdollisuuksia.

Eilen kautta maailman kokoontui toisinajattelevia filosofeja, kansainvälisiä talous- ja kansatieteilijöitä, eurooppalaisen ympäristöpolitiikan korkeantason tutkijoita sekä tavallisia ihmisiä köyhyyseleisesti piknikille puistoihin ympäri maapallon pohtimaan maailman tulevaisuuden tilaa: liikkeen nimi on Degrowth. Sen jalansija on suurimmillaan Ranskassa, Espanjassa, Italiassa ja Britanniassa. Sivistysvaltio Ranskassa on jo degrowth -puolue.

Degrowth, suomeksi kohtuutalous, kasvuton talous, kestotalous ja myötämäkiyhteiskunta (Timo Järvensivun kaaviona vuodelta 2010)

Ihmiset ja ympäristö

Menestystä mitataan tänään yksinomaan talouskilpailulla.
Menestyksen mittariksi voimistunut degrowth-ajattelu nostaa vastakohdaksi ja tärkeimmäksi sen, miten järjestelmä pitää huolta ympäristöstä ja ihmisistä.

Keinot ovat selvät: kaikenlainen kuluttamisen lisääminen aiheuttaa pitkäaikaista ympäristön tuhoamista ja sosiaalista epätasa-arvoa. Niinpä taloudellinen kasvu jäädytetään parinkymmenen vuoden kuluessa, köyhyys ja työttömyys puolittuvat työn jakamisella ja vapaa-ajan lisäämisellä. Ylimitoitetun jatkuvan kasvun ihanteen hylkääminen tuo tilalle kasvihuonepäästöjen vähenemisen, yhteisöllisyyden, vähempään tyytymisen ja onnellisuuden.

Piknikillä Pikku-Vesijärven puistossa

Degrowthlaisittain ajatellen Lahti muuttuisi strategioiltaan täysin, mm. kaupungin sitoutuminen kestävän kehityksen periaatteisiin on jo nyt virhe – se kun lopulta nojaa myös jatkuvan talouskasvun päämääriin. Tulevaisuudessa olisi vain kaksi Lahden strategiatavoitetta: ihmisistä ja ympäristöstä huolehtiminen.

Lahti –yhteisö tähtäisi onnellisuuden ja hyvinvoinnin lisäämiseen ei-kulutuksellisin keinoin jakamalla työtä, lisäämällä vapaa-aikaa, kuluttamalla vähemmän, käyttämällä aikaa taiteeseen, musiikkiin, perheeseen, kulttuuriin ja yhteisön erilaisiin aktiviteetteihin ja kanssakäymisiin.

Esimerkiksi: Lahden seudun kehitysyhtiö Lakes menettäisi turhana järjestelmänä kokonaan merkityksensä. Paikallisen Etelä-Suomen Sanomien nykyiset mainosten valtaamat sivut muuttuisivat ei-kulutuksellisia toimia ja tapahtumia esitteleviksi ja mielenkiintoisiksi lukea. Seudullisen osuusliike Hämeenmaan Lahden alueen valloitus muuttuisi palveleviksi pikkukaupoiksi kaikkialle kaupunkiimme.

Asennemaailmamme muutoksen aikakauteen

Viime vuosisadan alkukymmeniltä lahtelaisille ja tuleville sukupolville säilynyt kaunis rakennus keskellä Lahtea (Töyrykatu 5) odottaa parhaillaan päätöstä saada jatkaa elämäänsä eri yhteisöjen kokoontumispaikkana.

Kun Osmo Soininvaara paraikaa laatii Suurlahden mallia Lahdelle ja lähikunnille, nuo yllä olevat degrowthlaiset periaatteiden toteuttamismallit antavat Lahden kaupunkiyhteisölle modernit, tulevien sukupolvien elämänmahdollisuuksia kunnioittavat takeet ja muuttavat Lahden maailman esimerkkikaupungiksi ihmiselämän onnellisuudesta hyvässä, ei-kaupallisessa yhteisössä ja luontoympäristössä. 

http://fi.wikipedia.org/wiki/Degrowth

Lahden kaupunginjohtajalle jätettiin 28.5.2010 yli 1000 lahtelaisen allekirjoittama kuntalaisaloite, jossa vaaditaan kaupungin muuttamista henkiselle hyvinvoinnille suotuisaksi elinympäristöksi.